Chat Control -lakiehdotus herättää huolta – yksityisyys, sananvapaus ja salaus vaakalaudalla
Euroopan unionissa on valmisteltu lakiesitys, joka velvoittaisi teknologiayhtiöt seulomaan käyttäjiensä kaikki yksityisviestit lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ehkäisemiseksi. Niin kutsuttu “Chat Control” -hanke on saanut osakseen ankaraa arvostelua, sillä sen pelätään murentavan kansalaisten viestinnän yksityisyyden suojan, heikentävän salaustekniikoita ja avaavan oven ennennäkemättömälle massavalvonnalle. Kriitikoiden mukaan samalla vaarantuisivat sananvapaus, digitaaliset ihmisoikeudet ja kansalaisten oikeusturva tavalla, jolle ei löydy oikeutusta demokraattisessa yhteiskunnassa.
Mikä on Chat Control?
Chat Control viittaa Euroopan komission toukokuussa 2022 esittelemään lakiehdotukseen, jonka tavoitteena on kitkeä lapsiin kohdistuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä internetissä. Ehdotus velvoittaisi kaikki viestintäpalveluiden tarjoajat niin sosiaalisen median yhtiöt, pikaviestisovellukset kuin sähköpostipalvelutkin skannaamaan käyttäjiensä viestit, kuvat ja muut tiedostot automaattisesti, jotta laitonta lasten hyväksikäyttömateriaalia ja grooming-ilmiöitä voitaisiin tunnistaa ja raportoida suoraan viranomaisille. Tällä hetkellä EU:n lainsäädäntö ei pakota yrityksiä etsimään aktiivisesti tällaista sisältöä, vaikka useat suuret alustat tekevät sitä vapaaehtoisesti yhteistyössä viranomaisten kanssa. Chat Control -suunnitelma pyrkii kuitenkin tekemään viestien seulonnasta pakollista jokaisessa palvelussa käytännössä jokainen yksityisviesti tarkastettaisiin automaattisesti ennen kuin se ehditään suojata salauksella.
Lakiehdotuksen taustalla on huoli siitä, että yleistyvä viestipalveluiden päästä päähän salaus vaikeuttaa nykyisiä keinoja puuttua lapsipornon levittämiseen ja lasten houkutteluun verkossa. Esimerkiksi Meta-yhtiö (Facebook, Instagram ja WhatsApp) on ilmoittanut ottavansa käyttöön vahvan oletusarvoisen salauksen viestinnässään, mikä kaventaa palveluntarjoajan näkyvyyttä epäilyttävään sisältöön. EU-komission mielestä uusi laki on tarpeen, jotta rikolliset eivät voisi piiloutua salauksen taakse. Tavoite on sinänsä laajasti kannatettava kuka tahansa haluaa suojella lapsia vaarallisilta hyväksikäyttäjiltä. Kiistan ydin on kuitenkin siinä, että keinona on ennennäkemättömän laaja viestinnän valvonta, joka poikkeaa totutuista yksityisyyden suojan periaatteista. Seuraavaksi tarkastelemme, miksi asiantuntijat, kansalaisjärjestöt ja tavalliset käyttäjät pitävät Chat Controlia ongelmallisena tavallisen kansalaisen näkökulmasta.
Yksityisyys vaarassa: massavalvonnan uhka
Chat Controlin myötä jokaisen kansalaisen viestinvälitys joutuisi massavalvonnan piiriin. Käytännössä jokainen lähetetty viesti, kuva tai sähköposti tarkastettaisiin algoritmien toimesta ikään kuin jokainen viestijä olisi jatkuvan tarkkailun alainen. Tällainen kohdentamaton, kaikkiin yksityisviesteihin ulottuva seulonta murentaa viestinnän luottamuksellisuuden periaatteen, joka on perinteisesti nähty demokratian kulmakivenä. Esimerkiksi Suomessa perustuslaki turvaa kirje- ja viestisalaisuuden: viranomaiset voivat puuttua viestien sisältöön vain yksilöidyn rikosepäilyn perusteella ja tuomioistuimen luvalla. Chat Control hämärtäisi tätä rajaa tekemällä sähköisestä yksityisviestinnästä lähtökohtaisesti avoimen viranomaisvalvonnalle ilman erillistä lupaprosessia.
Asiantuntijat ovat suoraan varoittaneet, että esitys merkitsisi uudenlaista laajamittaista valvontaa Euroopassa. Myös Suomen eduskunnassa kuullut asiantuntijalausunnot painottivat, että lakiehdotus johtaisi väistämättä viestinnän massavalvontaan ja samalla heikentäisi viestinnän luottamuksellisuuden suojaa. Tällaisen järjestelmän luominen sisältää merkittäviä väärinkäytön riskejä. Vaikka nyt puhutaan vain lasten hyväksikäytön estämisestä, kerran rakennettua seurantainfrastruktuuria voisi tulevaisuudessa olla vaikea rajoittaa. Euroopan poliisiviranomainen Europol on jo vihjaillut, että vastaavaa viestien seulontaa voisi hyödyntää myös muiden rikosten torjunnassa. Kansalaisilla onkin herännyt kysymys: mihin kaikkeen heidän yksityisiä viestejään saatetaan jatkossa käyttää, jos tekniikka valjastetaan laajempaan valvontaan?
Yksityisyyden kaventuminen ei huolestuta vain teoreettisella tasolla, vaan myös käytännössä: digitaalinen yksityiselämä muuttuisi olennaisesti, jos tieto kulkee suodattimien läpi. Monet pelkäävät, että järjestelmä avaa oven myös mahdollisille väärinkäytöksille valtioiden taholta. Teknologia, joka mahdollistaa kaikkien viestien tarkkailun, olisi autoritaarisille hallinnoille kuin toiveiden täyttymys. Vaikka EU:ssa luotetaan oikeusvaltioon, on olemassa periaatteellinen huoli: totutetaanko kansalaiset nyt ajatukseen, että mitään mitä he sanovat verkossa ei voi pitää täysin yksityisenä? Tällainen kehitys olisi jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, mihin suuntaan Eurooppa on aiemmin vienyt digitaalisten oikeuksien suojelua (esimerkiksi tiukka tietosuoja ja yksityisyydensuoja lainsäädännössä). Chat Control -ehdotus onkin monen mielestä askel kohti yhteiskuntaa, jossa kansalaisten tekemisistä jää aina digijälki valvontakoneiston nähtäville.
Sananvapaus ja digitaaliset oikeudet koetuksella
Jos jokainen viesti kulkee automaattisen “sisältöpoliisin” läpi, mitä tapahtuu sananvapaudelle? Pelko valvonnasta voi johtaa itsesensuuriin: kansalainen saattaa jättää sanomatta tai kirjoittamatta jotain täysin laillista mutta arkaluontoista, jos hän tietää viestien olevan tarkkailun alaisia. Tätä ilmiötä kutsutaan hyytäväksi vaikutukseksi (chilling effect). Se kaventaa sananvapautta vaivihkaa ei siksi, että laki suoraan kieltäisi jotain, vaan koska ihmiset alkavat sensuroida itseään varmuuden vuoksi. Digitaalisessa arjessa moni jakaa yksityisissä viesteissä esimerkiksi terveyshuolia, perhe-elämän ongelmia tai poliittisia mielipiteitä luottaen luottamuksellisuuteen. Jos tämä luottamus murenee, herää epävarmuus: uskaltaako henkilö keskustella avoimesti edes suljetussa ryhmäkeskustelussa tai kahdenvälisessä chatissa, jos jokin sanottu sana saattaa joutua algoritmin hampaisiin ja aiheuttaa väärinkäsityksiä?
Laajamittainen viestintäseuranta herättää myös kysymyksiä mielipiteenvapauden ja yleisemmin digitaalisten ihmisoikeuksien tulevaisuudesta. Kansalaisoikeusjärjestöt ovat varoittaneet, että kun välineet tällaiseen valvontaan on luotu, kynnys laajentaa seurantaa uusiin käyttötarkoituksiin madaltuu. Tänään kohteena on lapsiporno, mutta entä huomenna? Voidaanko samalla teknologialla etsiä vihapuhetta, poliittisesti arkaluonteisia ilmaisuja tai vaikkapa tekijänoikeusrikkomuksia käyttäjien viesteistä? EU on periaatteessa sitoutunut puolustamaan sananvapautta myös verkossa, mutta Chat Controlin kritisoijien mielestä ehdotus sotii näitä periaatteita vastaan. He muistuttavat, että ilmaisunvapaus kuuluu myös yksityiseen viestintään: kansalaisilla pitää olla oikeus keskustella keskenään vapaasti ilman pelkoa jatkuvasta valvonnasta, kunhan keskustelu ei ole lainvastaista.
Lisäksi journalistit, toisinajattelijat ja vähemmistöryhmät voivat kärsiä suhteettomasti viestivalvonnan seurauksista. Esimerkiksi toimittajien lähdesuoja ja kyky kommunikoida luottamuksellisesti tietovuotajien kanssa vaarantuu, jos luottamuksellisia viestikanavia ei ole. Samoin vaikkapa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat henkilöt tai aktivistit saattavat kokea olonsa turvattomaksi, jos heidän yhteydenpitonsa verkossa voi koska tahansa päätyä tarkastelun alle. Digitaaliset oikeudet yksityisyys, anonymiteetti, sanan- ja mielipiteenvapaus muodostavat pohjan monimuotoiselle ja vapaalle yhteiskunnalliselle keskustelulle verkossa. Chat Controlin pelätään rapauttavan tätä perustaa hyvää tarkoittavalla mutta rajulla tavalla.
Päästä päähän -salaus murenemassa
Chat Control -ehdotus on suora uhka nykyaikaiselle viestinnän salauskäytännölle. Päästä päähän -salauksessa viestin sisältö suojataan niin, että vain lähettäjä ja vastaanottaja voivat lukea sen; palvelun tarjoaja tai ulkopuoliset eivät pääse käsiksi viestin sisältöön. Juuri tämän vuoksi nykyisin esimerkiksi WhatsAppin tai Signal-viestisovelluksen ylläpitäjät eivät edes teoriassa näe käyttäjien yksityisviestien sisältöä, eikä heillä ole teknistä kykyä skannata viestejä tietyn sisällön varalta. EU-komission mukaan Chat Control -asetus olisi “teknologianeutraali” se ei siis suoraan kiellä salauksen käyttöä tai määrää, miten seulonta on toteutettava. Käytännössä kuitenkin ainoat keinot toteuttaa viestien tarkistus salauksen estämättä ovat erittäin ongelmallisia: joko palveluihin täytyy rakentaa takaportti, jonka kautta viranomaiset (tai palvelun oma seulontaohjelma) pääsevät käsiksi viestin sisältöön, tai vaihtoehtoisesti viestit on skannattava käyttäjän laitteella ennen niiden salaamista (tai heti salauksen purkamisen jälkeen vastaanottajan päässä).
Molemmat lähestymistavat murentavat päästä päähän -salauksen idean ja herättävät vakavia tietoturva- ja yksityisyyshuolia. Takaportti salaukseen tarkoittaa, että salaus ei ole enää aukoton: jos viestinnän suojaukseen jätetään heikko lenkki viranomaisia varten, myös rikolliset tai vihamieliset tahot voivat ajan myötä hyödyntää sitä. Tietoturva-asiantuntijat painottavat, että ei ole olemassa “hyvien puolella” olevaa takaovea mikä tahansa järjestelmän tahallinen heikennys on potentiaalinen hyökkäysväylä väärissä käsissä. Historia tuntee tapauksia, joissa ohjelmistoihin jätetyt salauksen kiertokeinot tai haavoittuvuudet ovat vuotaneet ja johtaneet laajamittaiseen väärinkäyttöön, kuten laittomaan salakuunteluun. Toisaalta laitesivulla tehtävä skannaus eli jokaisen puhelimen ja tietokoneen muuttaminen eräänlaiseksi vakoiluohjelmaksi omaa käyttäjäänsä kohtaan rikkoo räikeästi yksityisyyden periaatetta. Se tarkoittaa, että jokaisen taskussa olisi jatkossa ohjelma, joka tarkkailee jatkuvasti valokuvia ja viestejä epäilyttävän sisällön varalta. Tällainen ratkaisu altistaa käyttäjät myös uusille uhille: jos haitallinen ohjelma tai hakkeri pääsee käsiksi tuohon skannausmekanismiin, seuraukset voisivat olla tuhoisat yksityisyydelle.
Nykyhetkellä ei ole olemassa toimivaa teknologiaa, joka sallisi vain rikollisen materiaalin löytämisen ilman, että myös viattomien viestit joutuvat luottamuksellisuuden suojan ulkopuolelle. Vaikka tekoäly ja koneoppiminen kehittyvät, 100-prosenttista varmuutta ei ole näkyvissä ja jo pienet virheet tällaisessa järjestelmässä voivat saada massavalvonnassa valtavat mittasuhteet (kuten seuraavassa osiossa käsitellään väärien hälytysten määrää). On myös huomionarvoista, että alan suuret toimijat ovat epäröineet vastaavia hankkeita: teknologiayhtiö Apple suunnitteli taannoin ottavansa käyttöön oman laitepuolelle sijoitetun skannausjärjestelmän lapsipornon tunnistamiseen, mutta vetäytyi suunnitelmasta kovaan julkiseen vastustukseen vedoten. Yhtiö ei kyennyt vakuuttamaan käyttäjiä ja tietoturvayhteisöä siitä, että ratkaisu ei vaarantaisi yksityisyyttä ja tietoturvaa. Samoin esimerkiksi suositun Signal-viestisovelluksen taustalla toimiva säätiö on ilmoittanut, ettei se hyväksy viestien heikentämistä: he ovat valmiita jopa vetäytymään EU-markkinoilta mieluummin kuin rikkomaan käyttäjien luottamusta salaukseen. Tämä alleviivaa, kuinka keskeinen osa digitaalista turvallisuutta vahva salaus on ja kuinka jyrkästi Chat Control asettuu sitä vastaan.
Oikeusturva ja väärien hälytysten vaara
Automaattinen viestien seulonta nostaa esiin suuria kysymyksiä tavallisen kansalaisen oikeusturvasta. Oikeusvaltiossa viranomaisten on yleensä pitänyt esittää konkreettisia todisteita tai ainakin vahva epäily syystä, ennen kuin yksityiseen viestintään voidaan puuttua. Tähän liittyy yleensä tuomioistuimen päätös telekuuntelusta tai kotietsinnästä mekanismit, joilla varmistetaan, ettei kenenkään yksityisyyttä loukata kevein perustein. Chat Control -mallissa tällainen ennakkovalvonta kääntyy päälaelleen: kaikkien viestit käydään läpi riippumatta siitä, onko syytä epäillä ketään. Tämä tarkoittaa käytännössä, että syyttömyysolettama heikkenee digitaalisessa ympäristössä jokainen on ensin tutkinnan kohteena, ja vasta sitten mahdollisesti todetaan, ettei väärää ole tapahtunut.
Suurin osa viestinnästä on tietenkin harmitonta, mutta mitä tapahtuu, kun algoritmi erehtyy? Väärien positiivisten osumia on väistämättä luvassa, sillä mikään automaattinen järjestelmä ei ole erehtymätön. On jo raportoitu tapauksia, joissa viaton perhevalokuva tai lääketieteellistä neuvontaa varten otettu kuva on tulkittu koneellisesti lapseen kohdistuvaksi hyväksikäytöksi. Tällaisissa tapauksissa tavallinen kansalainen voi yhtäkkiä löytää itsensä epäillyn penkiltä tietämättään: käyttäjätili voidaan jäädyttää, henkilö joutuu selittämään tekemisiään viranomaisille, ehkä koteja ratsataan kaikki sen vuoksi, että algoritmi antoi hälytyksen. Myöhemmin saattaa selvitä, että kyseessä oli väärinkäsitys, mutta siihen mennessä yksityisyyden suoja on jo murrettu ja mahdollisesti henkilön maine tahriintunut lähipiirissä tai yhteisössä.
Tilastollisesti ajateltuna ongelma voi kasvaa erittäin suureksi. Jos digitaalisissa verkoissa liikkuu päivittäin miljardeja viestejä, jo hyvin pieni virheprosentti seulonnassa tuottaisi valtavan määrän hälytyksiä. Näiden hälytysten seasta viranomaisten pitäisi löytää ne tapaukset, joissa oikeasti on syytä epäillä lasten hyväksikäyttöä. Alan tutkijat ovat arvioineet, että jopa esimerkiksi 0,01 prosentin virheellisyyden tasolla lopullisten ilmoitusten joukossa saattaa olla valtaosa turhia hälytyksiä. Poliisin aikaa ja resursseja voi tällöin kulua valtaosin väärien johtolankojen selvittelyyn, mikä hidastaa todellisten uhrien pelastamista ja todellisten rikollisten kiinnisaamista. Tavallisen kansalaisen kannalta tämä on kaksiteräinen miekka: yhtäältä massaseulonta luo illuusion tehokkuudesta, toisaalta se saattaa käytännössä heikentää rikostutkintojen fokusointia ja tehoa.
Oikeusvaltioperiaatteen kannalta on myös merkittävää, että kansalaisella tulisi aina olla mahdollisuus puolustautua ja kyseenalaistaa häneen kohdistuvat vakavat syytökset. Chat Control -järjestelmässä ilmoitus viranomaisille perustuisi algoritmin tekemään päätelmään, ei ihmisen suorittamaan harkintaan. Se herättää kysymyksiä siitä, miten järjestetään jälkikäteen oikeudenmukainen prosessi väärin perustein syyniin joutuneille. Kenellä on vastuu, jos kone oppii väärin tai tulkitsee viestin asiayhteyden väärällä tavalla? Miten kansalainen voi osoittaa syyttömyytensä, jos häntä vastaan on “todisteena” järjestelmän generoima ilmoitus vailla inhimillistä kontekstia? Nämä kysymykset liittyvät oikeusturvaan: kansalaisen perusoikeuksiin kuuluu se, että häntä ei kohdella rikollisena ilman asianmukaista prosessia ja näyttöä. Automaattinen chat-seulonta asettaa tässä mielessä uuden ja pelottavan normin jatkuva elektroninen etsintä, jossa tietokone toimii tuomarina ainakin esikarsintavaiheessa.
Lapsen etu ja kansalaisoikeudet puntarissa
Chat Control -kiista kiteytyy kysymykseen siitä, miten lapsen etu ja kansalaisoikeudet voidaan yhteensovittaa digitaalisella aikakaudella. Kukaan ei kiistä, etteikö lapsiin kohdistuva seksuaaliväkivalta olisi yksi netin pahimmista ilmiöistä, johon on puututtava kaikin keinoin. Erimielisyys koskee keinoja: saako rikollisten kitkemiseksi uhrata osan jokaisen kansalaisen yksityisyyttä ja vapautta? Kritiikin ytimessä on ajatus, että tarkoitus ei pyhitä keinoja lasten suojelun nimissä ei tulisi luopua oikeusvaltion periaatteista eikä perusoikeuksista, jotka on taattu jokaiselle.
Euroopassa käydään parhaillaan vilkasta keskustelua aiheesta. EU-parlamentissa moni on vaatinut, että viestien tarkastelun pitää jatkossakin perustua yksilölliseen epäilyyn ja oikeuden päätökseen, ei summittaiseen seulontaan. Jotkut jäsenmaat ovat suhtautuneet hankkeeseen kriittisesti: esimerkiksi Saksa ja Itävalta ovat ilmaisseet huolensa yksityisyydensuojasta, ja Suomessa eduskunnan suureen valiokuntaan tuotiin kanta, ettei alkuperäistä Chat Control -esitystä voida sellaisenaan hyväksyä. Vastapainona toiset maat ja lasten oikeuksia ajavat tahot peräänkuuluttavat voimakkaita toimia netin rikosten kitkemiseksi, hinnalla millä hyvänsä.
Lopullinen ratkaisu Chat Control -lakiehdotuksen kohtalosta on vielä kirjoittamatta. EU:n jäsenmaat ja instituutiot hiovat parhaillaan kompromisseja: voisiko teknologiaan löytyä sellainen malli, joka turvaa sekä lasten että aikuisten oikeudet? On ehdotettu esimerkiksi rajatumpia keinoja, parempaa kohdentamista ja tiukkaa valvontaa sille, miten ja missä laajuudessa viestintää saa seuloa. On myös esitetty, että resursseja tulisi kohdentaa enemmän perinteiseen poliisityöhön, kansainväliseen yhteistyöhön rikollisverkostojen paljastamiseksi sekä ennaltaehkäisevään valistukseen, sen sijaan että syyniin laitetaan kaikkien viestit.
Tavallisen kansalaisen näkökulmasta panoksena on paljon. Yksityisyys verkossa, kyky kommunikoida vapaasti ja turvallisesti sekä luottamus digitaalisiin palveluihin muodostavat arjen perustan tietoyhteiskunnassa. Jos jokainen viesti muuttuu potentiaalisesti julkiseksi viranomaisille, muuttaa se perustavanlaatuisella tavalla ihmisten käsitystä verkon turvallisuudesta ja vapaudesta. Chat Control -ehdotus on saanut monet kysymään, mihin suuntaan olemme menossa: kohti turvallisempaa lapsille vai kohti yhteiskuntaa, jossa kaikkien kansalaisten viestit ovat viranomaisten mikroskoopin alla? Vastakkain eivät ole hyvän ja pahan voimat, vaan kaksi tärkeää arvoa: lasten suojeleminen ja kaikkien ihmisten perusoikeudet. Ratkaisun löytäminen, joka kunnioittaa molempia, on osoittautunut vaikeaksi. Juuri siksi on tärkeää käydä avointa julkista keskustelua ennen kuin päätöksiä tehdään jotta yhteiskunta ymmärtää, mistä se mahdollisesti luopuu suojellakseen kaikkein haavoittuvimpia.
Vaikutukset kryptovaluuttoihin ja niiden käyttäjiin
Chat Control -ehdotuksella on myös merkittäviä seurauksia kryptovaluuttojen käyttäjille ja koko lohkoketjuekosysteemille. Kryptoyhteisön perusperiaatteisiin kuuluu yksityisyys, hajautus ja luottamus teknologiaan, jotka kaikki voivat horjua, jos laajamittainen viestintäseuranta hyväksytään. Kryptovaluuttojen käyttäjät luottavat usein suojattuihin viestintäkanaviin – esimerkiksi yksityisiin keskusteluihin, joissa vaihdetaan lompakko-osoitteita, sovitaan kaupankäynnistä tai keskustellaan turvallisuuteen liittyvistä ratkaisuista. Jos nämä viestit joutuvat seulonnan ja potentiaalisen viranomaisseurannan piiriin, anonymiteetti ja toiminnan turvallisuus vaarantuvat.
Lisäksi Chat Control voi heikentää käyttäjien mahdollisuuksia hyödyntää päästä päähän -salausta, joka on välttämätöntä myös kryptovaluuttojen käytön turvallisuudelle. Jos yksityisviesteihin rakennetaan takaportteja, sama logiikka voi laajentua helposti myös kryptolompakoihin ja maksujärjestelmiin. Tällöin vaarana on, että yksityisiä avaimia, lompakko-osoitteita ja maksutietoja voidaan seurata tai jopa käyttää väärin. Se murentaisi luottamusta siihen, että kryptovaluutat tarjoavat hajautettua ja riippumatonta vaihtoehtoa perinteisille rahoitusjärjestelmille.
Käytännön tasolla tämä voisi johtaa siihen, että kryptokäyttäjät joutuvat etsimään vaihtoehtoisia, entistä vaikeammin saavutettavia kanavia keskustelulle ja kaupankäynnille. Samalla innovaatiot ja startup-yritykset Euroopassa saattavat kärsiä, jos sääntely-ympäristö muuttuu niin raskaaksi, että yksityisyydelle perustuvia palveluja ei voida enää kehittää vapaasti. Tällöin riskinä on, että koko ala siirtyy Euroopan ulkopuolelle, maihin joissa yksityisyys ja salaus nähdään vielä kilpailuetuna.
Lopulta kyse ei siis ole vain viestinnästä, vaan koko digitaalisen talouden luottamuksesta. Jos kansalaiset ja sijoittajat kokevat, ettei heidän yksityisyyttään kunnioiteta, myös kiinnostus hajautettuihin talousratkaisuihin ja kryptovaluuttoihin voi muuttua epäluuloisemmaksi tai vaihtoehtoisesti siirtyä entistä syvemmälle varjotalouden piiriin.
Vastuuvapauslauseke: Tämä artikkeli on tarkoitettu vain tiedotustarkoituksiin. Sitä ei tarjota tai ole tarkoitettu käytettäväksi oikeudellisena, verotuksellisena, sijoitus-, rahoitus- tai muuna neuvona.
Kryptouutiset.net ei vastaa kaupallisen tiedotteen sisällöstä.
